Ampujan perusasento: makuu-, polvi- ja pystyasento oikein

Ampujan perusasento on asento, jossa ase pysyy maalissa luuston varassa eikä lihasvoimalla. Suomalaisessa ampumakoulutuksessa perusasentoja on kolme: makuu-, polvi- ja pystyasento. Jokainen rakennetaan samoilla periaatteilla: kova tuki alustasta, pää ja ase samassa linjassa, rento keho ja luonnollinen tähtäyspiste, johon ase palaa itsestään laukauksen jälkeen. Tässä oppaassa käymme kunkin asennon läpi vaihe vaiheelta, kerromme tyypillisimmät virheet ja sen, miten perusasento kantaa hirven ampumakokeessa.

TL;DR

• Perusasentoja on kolme: makuu (vakain), polvi (nopea ja matala) ja pysty (vaativin). Opettele ne tässä järjestyksessä.
• Vakaus tulee luista ja tukipisteistä. Jos joudut pakottamaan aseen maaliin, asento on väärin, ja sen korjaat liikuttamalla kehoa, et käsiä.
• Tarkista luonnollinen tähtäyspiste: sulje silmät, hengitä pari kertaa, avaa silmät. Jos tähtäin on sivussa, siirrä koko asentoa.
• Hengitys ja laukaisu kuuluvat asentoon: laukaus lähtee uloshengityksen luonnollisessa tauossa.
• Hirven ampumakokeessa asento on vapaa ja tukea saa käyttää, joten harjoittele se tukiasento, jota aiot käyttää.

Sisällysluettelo

• Mitä perusasento oikeastaan tarkoittaa
• Makuuasento vaihe vaiheelta
• Polviasento: matala ja nopea
• Pystyasento: vaativin perusasento
• Kolme perusasentoa rinnakkain
• Hengitys ja laukaisu kuuluvat asentoon
• Yleisimmät virheet ja niiden korjaukset
• Neljän käynnin harjoitusrunko
• Perusasento hirven ampumakokeessa
• Näkökulmamme: asento opitaan toistoilla, ei lukemalla
• Harjoittele perusasentoa ohjaajan kanssa Tallinnassa
• Usein kysyttyä
• Lähteet

Mitä perusasento oikeastaan tarkoittaa

Moni ajattelee perusasennon kuvaksi oppikirjassa: jalat tässä, kyynärpää tuossa. Puolustusvoimien koulutusmateriaali katsoo asiaa laajemmin. Ampuja, ase ja tuki muodostavat yhden kokonaisuuden, ja Maavoimien Ampumakoulutusoppaan mukaan aseen heilumisen tuottaa ampuja itse, kun väärä asento tai aseote synnyttää lihasjännityksiä. Sama opas muistuttaa, että sovelletut ampuma-asennot, kuten ammunta kiven tai kaatuneen puun takaa, rakentuvat juuri perusasentojen varaan.

Hyvän perusasennon tunnistaa neljästä asiasta:

1. Luustotuki. Kyynärpäät, polvet ja lantio kantavat aseen painon. Lihakset pitävät asennon koossa, mutta eivät kannattele.
2. Pään ja aseen linjaus. Poski lepää tukilla samassa kohdassa joka kerta, ja silmä asettuu tähtäinlinjaan ilman että niskaa väännetään.
3. Rentous. Vain ne lihakset, joita ammunnassa tarvitaan, ovat töissä. Ampumakoulutusopas neuvoo harjoittelemaan rentoutta jännittämällä lihasryhmää voimakkaasti ja päästämällä sen sitten irti.
4. Luonnollinen tähtäyspiste. Kun ase rekyylin jälkeen palaa itsestään samaan kohtaan, asento on suunnattu oikein. Sotilaan käsikirjan ammunnan perusteissa asento, hengitys, tähtääminen ja laukaisu käsitellään yhtenä kokonaisuutena.

Neljäs kohta on se, joka erottaa toistuvan osuman sattumasta. Jos ase osoittaa rennossa tilassa maalin vasemmalle puolelle ja käännät sen käsivoimin keskelle, ase hakeutuu laukauksen hetkellä takaisin vasemmalle. Osumakuvio leviää, vaikka tähtäinkuva näytti hyvältä.

Makuuasento vaihe vaiheelta

Makuuasento on vakain ja helpoin, koska kehosta suurin osa on maassa. Siksi se on paras paikka opetella perusasioita. Kiväärillä se rakentuu näin:

1. Asetu maalia kohti. Seiso ase kädessä ja katso maalia. Laskeudu polvillesi, tue vapaa käsi maahan ja liu’u vatsallesi.
2. Kehon kulma. Vartalo jää hieman vinoon piippulinjaan nähden, ampumakäden puolen jalka on koukussa ulospäin ja toinen jalka suorana. Koukistettu jalka nostaa vatsaa irti maasta ja helpottaa hengitystä.
3. Tukikäden kyynärpää. Tukikäden kyynärpää asettuu suoraan aseen alle, jolloin kyynärvarren luut kantavat painon. Jos kyynärpää on sivussa, käsivarsi joutuu pitämään asetta pystyssä lihaksilla.
4. Perä olkaan. Perä painuu olkapään kuoppaan, ampumakäden kyynärpää lepää maassa ja muodostaa tukikäden kanssa vakaan kolmion.
5. Pää tukille. Laske poski tukille rennosti. Silmän pitää löytää tähtäin ilman, että nostat tai painat päätä.
6. Tarkista suunta. Sulje silmät, hengitä pari kertaa rauhallisesti ja avaa silmät. Jos tähtäin on maalin sivussa, siirrä koko vartaloa kyynärpään ympäri, älä vedä asetta.

Ampumahiihtoliiton tekniikkamateriaali korostaa, että makuuasennossa polvien paikka laskeutuessa, vartalon kulma ja tukikäden kyynärpään paikka rakennetaan joka kerta samalla rutiinilla. Toistettavuus on koko asian ydin: sama asento tuottaa saman osuman. Valitse myös alusta tarkasti: kuoppa kyynärpään alla tai kalteva maa kääntää asentoa huomaamatta, joten tasoita paikka ennen kuin laskeudut.

Hyvän makuuasennon voi myös testata hengityksellä. Wikikko-ampumawikin ohjeen mukaan hyvässä asennossa ase liikkuu rauhallisesti hengittäessä pystysuorassa linjassa maalin yli. Jos tähtäin piirtää vinoa viivaa, kehon kulma tai kyynärpää on väärässä paikassa.

Polviasento: matala ja nopea

Polviasento on nopea ottaa ja nostaa ampujan maastossa pensaikon yli. Vakaudessa se on makuun ja pystyn välissä. Sen salaisuus on kahden luisen tukipisteen pinoaminen päällekkäin.

1. Käänny sivuttain. Käänny maaliin nähden noin vinosti, tukikäden puoli maalia kohti.
2. Laskeudu. Ampumakäden puolen polvi laskeutuu maahan. Istu kantapään tai nilkan päälle, jolloin lantio saa vakaan alustan.
3. Tukikäsi polvelle. Tukikäden kyynärpää asettuu hieman pystyssä olevan polven etupuolelle. Kyynärpään kärki suoraan polven päälle on huono valinta, koska luu luuta vasten vierii.
4. Säädä korkeus jalalla. Jos tähtäin on maalin yläpuolella, tuo etujalkaa lähemmäs. Jos alapuolella, vie sitä kauemmas. Älä korjaa korkeutta käsillä.
5. Paino eteen. Ylävartalo nojaa hieman eteenpäin, jotta rekyyli ei kaada sinua taaksepäin.

Polviasennossa ensimmäinen merkki väärästä tekniikasta on se, että tukikäden olkapää alkaa väsyä muutamassa kymmenessä sekunnissa. Silloin ase lepää lihasten varassa. Siirrä kyynärpäätä tai jalkaa, kunnes paino laskeutuu luiden kautta maahan.

Metsästäjille polviasento kepin tai puun kanssa on usein käytännöllisin. Wikikko-ohjeistossa esitellään matala polviasento, jossa tukikäsi tarttuu keppiin ja ase lepää ranteen, peukalon tai kämmensyrjän päällä. Tuen kanssa samat periaatteet pätevät: tuki kantaa asetta, keho kantaa tukea.

Pystyasento: vaativin perusasento

Pystyasennossa tukipisteitä on vähiten, ja keho huojuu aina vähän. Siksi se paljastaa armotta jokaisen virheen. Moni pitää sitä luontevimpana, koska seisomme koko päivän, mutta tarkkuudessa se on selvästi vaativin.

1. Jalat. Seiso noin hartioiden leveydellä, kylki maalia kohti. Paino on jakautunut tasaisesti molemmille jaloille.
2. Lantio ja hartiat. Ampumahiihtoliiton materiaalissa pystyasennon rutiiniin kuuluvat jalkojen paikka, lantio- ja hartialinjan suunta sekä tukikäden kyynärpään tuki lonkalla. Tarkkuusammunnassa lantio työntyy hieman eteen ja ylävartalo kallistuu taakse, jolloin tukikäden kyynärpää lepää lonkkaa tai kylkeä vasten.
3. Tukikäsi. Tukikäsi on aseen alla. Ranne on suorana, ja ase lepää kämmenellä tai sormien päällä. Tarttumista ei tarvita.
4. Ampumakäsi. Ampumakäsi ohjaa ja laukaisee, se ei kannattele. Kyynärpään korkeus valitaan niin, että olkapää pysyy rentona.
5. Suunta jaloilla. Jos luonnollinen tähtäyspiste on sivussa, siirrä jalkoja, älä käännä ylävartaloa.

Metsästyksessä puhdasta tukematonta pystyasentoa käytetään harvoin, koska ampumakokeessa ja jahdissa tukea saa käyttää. Silti se kannattaa osata: pystyasento opettaa tasapainoa, hengityksen hallintaa ja rauhallista laukaisua, joista on hyötyä kaikissa muissakin asennoissa.

Kolme perusasentoa rinnakkain

Hengitys ja laukaisu kuuluvat asentoon

Perusasento ei ole valokuva vaan tila, jota hallitaan. Hengitys liikuttaa rintakehää, ja rintakehä liikuttaa asetta. Sotilaan käsikirjan opeissa hengityksen tasaaminen ja laukaisun ajoittaminen hengityksen luonnolliseen taukoon on se, mikä erottaa perustason ampujan taitavasta.

Käytännössä se menee näin:

• Hengitä pari kertaa rauhallisesti, kun asento on valmis.
• Puhalla ulos normaalisti, älä pakota tyhjäksi.
• Uloshengityksen jälkeisessä tauossa tähtäin rauhoittuu. Siinä hetkessä sormi jatkaa tasaista painallusta liipaisimeen.
• Jos tauko venyy ja tähtäin alkaa täristä, keskeytä, hengitä ja aloita alusta.

Makuuasennossa hengityksen vaikutus näkyy selvimmin, koska rintakehä painaa maata vasten ja nostaa piippua. Tästä syystä makuulla ampumakäden puolen jalan koukistus on tärkeä: vatsa irtoaa maasta, ja hengitys liikuttaa asetta vähemmän.

Laukaisu taas on paikka, jossa hyvä asento hukataan. Nykäisy, ennakoiva olan jännitys tai silmien sulkeminen pamauksen hetkellä siirtää osuman, vaikka asento olisi täydellinen. Kokenut ampuja ei ”ota” laukausta, vaan antaa tähtäimen asettua maaliin ja painaa liipaisinta tasaisesti, kunnes laukaus yllättää.

Yleisimmät virheet ja niiden korjaukset

Kuivaharjoittelussakin pätevät samat turvallisuussäännöt kuin ammunnassa. Kertaa ne oppaastamme aseen turvallisesta käsittelystä, säilytyksestä ja kuljetuksesta, ennen kuin harjoittelet kotona tai radalla.

Neljän käynnin harjoitusrunko

Perusasento kehittyy toistoilla, ja toistot tehoavat parhaiten, kun jokaisella käynnillä on yksi tavoite. Tämä runko sopii sekä ampumakokeeseen valmistautuvalle metsästäjälle että harrastuksen aloittajalle.

1. Ensimmäinen käynti: makuuasento ja luonnollinen tähtäyspiste. Rakenna asento, tee silmät kiinni -testi ennen jokaista sarjaa ja ammu pieniä, rauhallisia sarjoja. Tavoite ei ole osumaryhmän koko vaan se, että ase palaa joka laukauksen jälkeen samaan kohtaan.
2. Toinen käynti: hengitys ja laukaisu. Pysy makuulla ja keskity laukaisemaan uloshengityksen tauossa. Pyydä ohjaajaa tai kaveria seuraamaan, nytkähtääkö piippu laukaisuhetkellä.
3. Kolmas käynti: polviasento tuen kanssa. Siirry polvelle ja lisää keppi tai tuki. Harjoittele asennon ottamista uudestaan ja uudestaan, kunnes kyynärpää löytää paikkansa ilman säätämistä.
4. Neljäs käynti: koeolosuhteet. Ammu neljän laukauksen sarjoja aikarajan kanssa siinä asennossa, jota aiot käyttää kokeessa. Kirjaa jokaisen sarjan jälkeen, mikä tuntui hyvältä ja mikä ei.

Pidä harjoituspäiväkirjaa. Kun kirjaat asennon, tuen ja osumat, huomaat nopeasti, mikä muutos oikeasti paransi tulosta ja mikä oli sattumaa. Älä myöskään ammu väsyneenä: kun keskittyminen herpaantuu, asento hajoaa ensimmäisenä, ja huonoja toistoja on vaikea poisoppia.

Perusasento hirven ampumakokeessa

Suomalaiselle metsästäjälle perusasento konkretisoituu usein ampumakokeessa. Suomen riistakeskuksen mukaan hirvi- ja peurakokeessa ammutaan neljä laukausta 75 metristä vapaavalintaisesta pysty-, istuma- tai polviasennosta, ja aikaa on 90 sekuntia ensimmäisestä laukauksesta. Tukea saa käyttää, mutta asetta ei saa lukita mekaanisesti alustaan. Osuma-alueen halkaisija on hirvi- ja peurakokeessa 23 cm ja karhukokeessa 17 cm, ja hyväksyttyyn suoritukseen vaaditaan, että kaikki neljä laukausta sivuavat osuma-aluetta. Kokeet järjestää riistanhoitoyhdistys, joka myös antaa todistuksen.

Mitä tämä tarkoittaa asennolle?

• Valitse asento etukäteen. Jos aiot ampua kokeessa istuen tai polvelta tuen kanssa, harjoittele juuri sitä. Kokeessa ei kannata kokeilla uutta.
• Rakenna asento ennen ensimmäistä laukausta. Aikaraja alkaa vasta ensimmäisestä laukauksesta, joten käytä aikaa asennon ja luonnollisen tähtäyspisteen tarkistamiseen ennen sitä.
• Älä korjaa kesken sarjan. Jos joudut hakemaan maalia laukausten välissä, ongelma on suunnassa, ei käsissä.
• Huolehdi aseesta. Riistakeskus muistuttaa, että ase on oltava tuttu ja kunnolla kohdistettu.

Kokeen paineessa jännitys tulee esiin juuri asennosta: olkapää nousee, poski kiristyy ja laukaisu nykäisee. Mitä rutiininomaisemmin asento syntyy, sitä vähemmän stressi pääsee vaikuttamaan. Sama pätee jahtiin: hyvä ampumapaikka ja asento valmistellaan ennen kuin eläin näkyy.

Näkökulmamme: asento opitaan toistoilla, ei lukemalla

Ohjaamme Tondin ampumaradalla Tallinnassa sekä ensikertalaisia että aseenomistajia, ja näemme saman asian viikosta toiseen: lähes kaikki tarkkuusongelmat alkavat asennosta, eivät aseesta. Kun ampuja oppii tunnistamaan, milloin ase lepää luiden varassa ja milloin hän kannattelee sitä, osumat ryhmittyvät usein jo saman käynnin aikana.

Painotamme koulutuksissamme turvallisuutta ja rauhallista mieltä. Hyvä perusasento ei ole pelkkää tekniikkaa, se on myös tapa rauhoittua: kun keho on vakaa, hengitys tasaantuu ja keskittyminen paranee. Siksi käymme turvallisuusohjeet läpi ennen ensimmäistä laukausta, ja ammattikouluttaja on vieressä koko ajan.

Suosittelemme samaa järjestystä kaikille: ensin makuu, jossa periaatteet tuntuvat kehossa, sitten polvi ja lopuksi pysty. Kirjasta voi oppia, mitä pitää tehdä. Vasta ohjaajan silmä huomaa, että kyynärpää on kaksi senttiä väärässä paikassa.

— Instructor TO

Harjoittele perusasentoa ohjaajan kanssa Tallinnassa

Jos haluat hioa asentoa ennen ampumakoetta tai jahtikautta, Tondin ampumaradalla se onnistuu valvotusti. Aseenomistajan palveluissamme aseenkäsittelykoulutus maksaa 175 €, ampumaradan vuokra 125 € henkilöltä, ja säännölliseen harjoitteluun on tarjolla 10 kerran kortti 150 € ja 20 kerran kortti 200 €. Jos ammut ensimmäistä kertaa, tutustu ampumispaketteihimme, joissa ohjaaja opastaa sinut asennosta laukaisuun. Ensikäyntiä varten kannattaa lukea myös ampumaradan etikettisäännöt ja ohjeemme siitä, mitä ottaa mukaan ampumaradalle.

Pistoolilla periaatteet ovat samat, mutta asennot erilaiset. Niistä kerromme lisää oppaassamme pistoolin valmiusasennoista.

Usein kysyttyä

Mikä ampuma-asento on helpoin aloittelijalle?

Makuuasento. Siinä keho on lähes kokonaan maassa, joten aseen paino jakautuu luiden ja alustan varaan ja tähtäin pysyy rauhallisena. Siksi perusteet, kuten luonnollinen tähtäyspiste ja hengitys, kannattaa opetella ensin makuulla.

Saako omalla maalla ampua aseella?

Omalla maalla ampumista koskevat Suomessa muun muassa järjestyslain ja metsästyslain säännökset, eikä oma maa yksin anna lupaa ammuntaan. Ampumaradan perustaminen ja ylläpito on Poliisihallituksen luvanvaraista, ja vähäisestäkin radasta tehdään ilmoitus. Varmista oma tilanteesi paikalliselta poliisilta ennen kuin ammut.

Voiko ampumakokeen suorittaa toisen aseella?

Riistakeskuksen ohjeissa korostetaan, että kokeessa käytettävän aseen on oltava säädösten mukainen ja ampujalle tuttu ja kohdistettu. Tarkista lainatun aseen käyttöön liittyvät käytännöt kokeen järjestävältä riistanhoitoyhdistykseltä etukäteen. Vieras ase kannattaa joka tapauksessa ampua sisään ennen koetta.

Miten tiedän, että asentoni on oikea?

Tee luonnollisen tähtäyspisteen testi: ota asento, sulje silmät, hengitä pari kertaa ja avaa silmät. Jos tähtäin on yhä maalissa ja ase liikkuu hengittäessä pystysuoraan, asento on suunnattu oikein. Osumaryhmän koko kertoo loput.

Kummalla silmällä pitäisi tähdätä?

Tähtää sillä silmällä, joka on sinulla hallitseva. Sen voi testata katsomalla kauempana olevaa kohdetta käsien muodostaman pienen aukon läpi ja sulkemalla vuorotellen silmiä: silmä, jolla kohde pysyy aukossa, on hallitseva. Jos hallitseva silmä on eri puolella kuin ampumakäsi, kerro siitä ohjaajalle, sillä asento ja poskituki rakennetaan silloin hieman eri tavalla.

Lähteet

• Maavoimat: Ampumakoulutusopas 2018
• Puolustusvoimat: Sotilaan käsikirja 2019
• Suomen riistakeskus: Ampumakokeet
• Suomen Ampumahiihtoliitto: Ampumahiihdon tekniikat
• Wikikko: Ampuma-asento
• Suomi.fi: Ampumarata, Poliisi

Suositukset

• Ampumarataetiketti: käytännön säännöt ja ohjeet aloittelijalle
• Ammunta esteettömyys: mitä ampumaradalta pitää vaatia
• Pistoolin valmiusasennot: milloin valita low ready tai high ready
• Itseluottamus ammunnassa: näin se rakennetaan käytännössä