Ammunta ja luottamus tiimissä: miksi ampumarata toimii
- Avoinna joka päivä 10-20
- +372 555 85 416
- sale@laskmine.ee
Hyvä kiväärin ampuma-asento pitää aseen maalissa luuston ja tasapainon varassa, ei lihasvoimalla. Asetu suoraan aseen taakse ja anna jalkojen ja kyynärpäiden kantaa paino. Laske poski poskipakalle niin, että silmä osuu suoraan tähtäimen linjalle, ja tarkista silmät kiinni, että ase osoittaa maaliin myös rentona. Kun asento on kohdallaan, ristikko liikkuu vähän ja tasaisesti, laukaus irtoaa ilman pakottamista ja ase palaa rekyylin jälkeen lähes samaan kohtaan. Alla käymme läpi perusasennon, neljä yleisintä ampuma-asentoa, poskipakan ja silmäetäisyyden säädön sekä tavallisimmat virheet ja niiden korjaukset.
Kivääriammunnassa kaikki muu rakentuu asennon päälle. Jyväskylän yliopiston opinnäytetyön mukaan ammunnan perustan muodostavat asennon rentous, tasapaino, tähtäys ja liipaisu, ja asennon vakauteen vaikuttavat massakeskipisteen korkeus ja tukipinta-ala. Sama työ muistuttaa, että perusvaatimukset ovat jokaisessa asennossa samat: asennon on oltava tasapainoinen ja rento, ja sen on annettava tilaa kunnolliselle tähtäykselle ja liipaisulle.
Urheiluammunnassa puhutaan pidosta. Suomen Ampumaurheiluliiton harjoitteluartikkeli jakaa kiväärin teknisen harjoittelun kolmeen osaan: pitoon, tähtäysprosessiin ja liipaisukontrolliin. Artikkelin viesti on suora: ilman hyvää pitoa hyviä tuloksia ei synny.
Miltä hyvä pito näyttää? KIHUn ammuntajulisteen mukaan tunnusmerkit ovat pieni pitoalue ja mahdollisimman symmetrinen liike, jossa pysty- ja vaakaliike ovat suunnilleen yhtä suuria. Käytännössä vaakaliike on yleensä hieman suurempi. Ristikko ei siis koskaan seiso täysin paikallaan, mutta hyvässä asennossa se liikkuu pienellä alueella, hitaasti ja ennustettavasti.
Metsästäjälle sama periaate kuuluu laajempaan kokonaisuuteen. Metsästäjäliiton Metsästysammunnan ABC -opas luettelee ampumataidon perusteiksi turvallisen aseenkäsittelyn, ampuma-asennon, ampumatekniikan, tähtäinkuvan, maalinhallinnan, tilannearvion ja asesopivuuden, johon kuuluu myös perän sopivuus ampujalle.
Seisoma-asento on hyvä paikka aloittaa, koska siinä jokainen virhe tuntuu heti. Rakenna asento alhaalta ylöspäin, jalkapohjista päähän.
Liikkuvaan maaliin ammuttaessa opas neuvoo ottamaan asennon niin, että voit ampua tasapainoisesti myös ennen optimaalista kohtaa tai sen jälkeen. Käännä siis jalat sinne, missä laukaus todennäköisimmin ammutaan, ja kierrä vartaloa lantiosta, ei pelkillä käsillä.
Yleisin piilovirhe on asento, joka osoittaa vähän maalin ohi ja jota ampuja korjaa lihaksilla. Lihas väsyy, ja laukaushetkellä ase palaa sinne, minne asento sitä vie.
KIHUn ammuntajuliste kuvaa tarkistuksen näin: hae oikea tähtäinkuva, sulje silmät, hengitä normaalisti ja rentoudu uloshengityksellä luonnolliseen asentoon. Avaa silmät. Jos tähtäyspiste on siirtynyt, korjaa koko asennon suuntausta ja toista testi.
Korjaus tehdään aina asennosta, ei käsistä:
Kun tähtäyspiste on silmät kiinni -testin jälkeen keskellä maalia, asento tekee työn puolestasi.
Kiikarikiväärillä pää on asennon herkin osa. Jos poski lepää eri laukauksilla eri kohdassa, myös osumapiste vaeltaa, vaikka ristikko näyttäisi olevan oikeassa paikassa.
Poskituki. Säädettävä poskipakka nostaa silmän kiikarin linjalle niin, että pää voi olla pystyssä ja niska rentona. Jos joudut painamaan poskea alas tai nostamaan päätä irti tukista nähdäksesi kiikarin läpi, poskituen korkeus ei sovi sinulle. Sama koskee perän pituutta: oikean pituisella perällä ase nousee olkaan ja silmä kiikarille samalla liikkeellä.
Silmäetäisyys. Metsästäjäliiton oppaan mukaan silmäetäisyys on oikea, kun kuva on linssin läpi katsottuna reunoiltaan selkeä ja koko linssin kokoinen. Jahtimedian kiväärimetsästysartikkelin mukaan oikea silmäetäisyys on kiikarikohtainen ja vaihtelee yleensä 70–95 millimetrin välillä. Säädä kiikari renkaissaan niin, että saat täyden kuvan siinä asennossa, jossa oikeasti ammut. Makuulla pää painuu yleensä eteenpäin ja seisten se jää taemmas, joten tarkista silmäetäisyys kummassakin.
Molemmat silmät auki. Varsinkin metsästyksessä molemmat silmät auki tähtääminen auttaa hahmottamaan maaston ja liikkuvan riistan. Jos toinen silmä tekee kuvasta levottoman, harjoittele vähitellen. Älä purista toista silmää kiinni koko kasvoilla, koska jännitys siirtyy niskaan.
Kivääriä ammutaan yleisimmin makuulta, polvelta, istuen ja seisten. Ampumaurheilussa asentoja on kolme: Suomen Ampumaurheiluliiton lajiesittelyn mukaan esimerkiksi mustaruutilajien kiväärilajeissa ammutaan 50 ja 100 metrin matkoilta makuulta, seisten tai polvelta. Maavoimien ampumakoulutusopas puolestaan kouluttaa asennot järjestyksessä makuuasennosta alkaen, eli vakaimmasta vaativimpaan.
| Asento | Tukipisteet | Vakaus | Tyypillinen haaste | Milloin käytät |
|---|---|---|---|---|
| Makuu | Alavartalo, molemmat kyynärpäät, usein tuki tai etujalat | Paras | Pään ja niskan jännitys, silmäetäisyys | Pitkät matkat, rauhallinen tilanne |
| Polvi | Takajalan polvi ja kanta, etukyynärpää etupolven päällä | Hyvä | Sivuttainen rekyyli ja vaakahuojunta | Matala kasvillisuus, nopea asennon otto |
| Istuen | Istuinluut, kyynärpäät polvien varassa | Hyvä | Selän pyöristyminen, liian korkea asento | Rinne, ampumajakkara, passipaikka |
| Seisten | Vain jalat, ilman tukea | Heikoin | Huojunta ja väsyminen | Kun tukea ei ole saatavilla |
Jyväskylän yliopiston työ kuvaa makuuasennon helpoimmaksi asennoksi, koska kyynärpäiden kontakti maahan, matala painopiste ja ampumahihna antavat vakaimman tuen. Tukipisteitä on kolme: koko alavartalo vatsasta alaspäin sekä kumpikin kyynärpää. Asetu hieman vinosti aseen taakse ja koukista ampuvan puolen jalkaa vähän, jotta pallea saa tilaa. Pidä etukyynärpää suoraan aseen alla. Laske pää poskipakalle vasta, kun kyynärpäät ovat paikallaan.
Polvelta ammuttaessa takajalan polvi on maassa ja istut takajalan kantapään päällä. Etukäden kyynärpää lepää etupolven päällä tai juuri sen etupuolella. Älä aseta kyynärpään kärkeä suoraan polvilumpion kärkeen, koska luu luuta vasten keinuu. Sama tutkimus nostaa esiin polviammunnan tyypillisen ongelman: sivuun suuntautuvat rekyylit johtavat huonoon vaakapitoon ja harhalaukauksiin, erityisesti oikealle ylös. Korjaus on yleensä se, että linjaat kehon paremmin aseen taakse ja tarkistat etujalan suunnan.
Istuen kyynärpäät tukeutuvat polvia tai reisiä vasten, jolloin käsivarret eivät kanna asetta omalla voimallaan. Pidä selkä suorana ja kallistu lantiosta eteenpäin, älä pyöristä hartioita. Ampumajakkaralta tai rinteessä istuma-asento on monelle metsästäjälle käytännöllisin, koska se on matala, nopea ottaa ja silti tukeva.
Seisten ammut vain jalkojen varassa, ja siksi huojunta on suurinta. Pidä ylävartalo pystyssä, anna etukyynärpään laskeutua kohti kylkeä ja kanna asetta luustolla. Kun seisot vapaasti ilman tukea, ammu lyhyellä pidolla: mitä pidempään odotat täydellistä hetkeä, sitä väsyneemmät lihakset ovat.
Tuki on helpoin tapa lisätä vakautta, ja sitä kannattaa käyttää aina kun voi. Kun laskeudut seisoma-asennosta polvelle, asento tukevoituu heti, ja makuulla etujalat ja perän alla oleva tukipussi tekevät asennosta lähes liikkumattoman.
Tukea käytettäessä kaksi asiaa ratkaisee:
Rekyyli kertoo, onko asento linjassa. Kun keho on suoraan aseen takana, rekyyli työntää sinua suoraan taaksepäin ja ase palaa lähes samaan tähtäyskohtaan. Jos ase hyppää sivulle tai maali katoaa kiikarin näkökentästä, keho on todennäköisesti vinossa aseeseen nähden. Metsästysaseessa myös äänenvaimennin auttaa: Jahtimedian aseenvalintaoppaan mukaan se vähentää rekyyliä, vaimentaa ääntä ja pienentää suuliekkiä.
Metsästyksessä asento kannattaa suunnitella jo ennen kuin riista tulee näkyviin. Kun asetut passipaikalle, katso valmiiksi, mistä suunnista laukaus todennäköisimmin tulee. Kokeile tyhjällä aseella, saatko tuen kumpaankin suuntaan ilman, että joudut nousemaan tai kääntymään kesken tilanteen. Jos maasto on epätasainen, istuma-asento puun tai kiven vieressä on usein parempi kuin seisominen. Pidä hanska tai tukipussi taskussa, jotta saat nopeasti pehmeän välin kovan tuen ja aseen väliin. Mitä vähemmän joudut säätämään asentoa laukaushetkellä, sitä rauhallisemmin ehdit keskittyä maaliin, taustaan ja varmaan tunnistamiseen.
Asento ja laukaisu kuuluvat yhteen. Metsästäjäliiton oppaan ohjeet kiväärille ovat selkeät: mitoita hengitys laukaisuhetkeä varten, purista liipaisinta rauhallisesti niin, että vain etusormi liikkuu, ja pidä ase laukauksen jälkeen hetki paikallaan. Tämä jälkipito unohtuu monelta, vaikka se kertoo asennosta enemmän kuin mikään muu: jos ristikko pysyy maalissa laukauksen jälkeen, asento ja laukaisu toimivat yhdessä.
Hyvä nyrkkisääntö on laukaista luonnollisen uloshengityksen tauossa. Jos ristikko ei asetu maaliin muutamassa sekunnissa, laske ase, hengitä ja aloita alusta. Jos aseessasi on herkistin, harjoittele sen käyttöä erikseen ennen kuin otat sen mukaan ampumatilanteeseen.
| Mitä näet | Todennäköinen syy | Korjaus |
|---|---|---|
| Osumat hajoavat vaakasuunnassa | Asento ei ole tasapainossa sivusuunnassa, keho vinossa aseeseen nähden | Linjaa keho aseen taakse, tarkista jalkojen suunta, tee silmät kiinni -testi |
| Osumat hajoavat pystysuunnassa | Poski eri kohdassa eri laukauksilla tai hengitys vaihtelee | Hae poskelle vakiokohta, säädä poskipakka, laukaise aina samassa hengityksen vaiheessa |
| Kiikarin reunoilla tumma rengas | Väärä silmäetäisyys tai pää vinossa | Siirrä kiikaria renkaissa ampuma-asennossa, pidä pää pystyssä |
| Ase hyppää rekyylissä sivulle | Olka ei ole perän takana, ote vino | Nosta perä kuoppaan olan ja solisluun väliin, linjaa hartiat |
| Ristikko vaeltaa ja tärisee | Lihakset kantavat asetta | Hae luutuki, lyhennä pitoa, lisää tukipisteitä |
| Laukaus repäisee alas | Liipaisin vedetään koko kädellä | Kuivaharjoittele niin, että vain etusormi liikkuu |
Kotona tehtävä kuivaharjoittelu on tehokas tapa korjata asentoa. Ampumaurheiluliiton artikkeli asettaa pitoharjoittelun tavoitteiksi pitoalueen pienentämisen kuivaharjoittelulla, tasapainon parantamisen vaakahuojunnan vähentämiseksi, liikkeen hidastamisen rentoutumalla ja riittävän määrän toistoja. Tee kuivaharjoittelu aina tyhjäksi varmistetulla aseella ja pidä patruunat toisessa huoneessa. Kertaa sitä ennen aseturvallisuuden perussäännöt.
Asentoa harjoitellessa ase liikkuu paljon: nostat, lasket, käännyt ja vaihdat asentoa makuulta polvelle. Jokaisessa siirtymässä piipun suunta voi karata. Pidä sormi liipaisinkaaren ulkopuolella aina, kun et ole valmis laukaisemaan, ja piippu turvalliseen suuntaan koko asennonvaihdon ajan. Ampumaradalla noudatetaan lisäksi radan omia käytäntöjä ja ratavalvojan ohjeita, joista kerromme lisää turvallisuudesta ampumaradalla.
Jos harjoittelet reserviläisenä palvelusaseen tyyppisellä kiväärillä, samat asentoperiaatteet pätevät, mutta aseen käsittelyssä on omat rutiininsa. Ne käymme läpi oppaassamme rynnäkkökiväärin turvallisesta käsittelystä.
Näemme radalla joka viikko saman asian: kun ampuja saa asennon kuntoon, osumat paranevat ennen kuin tähtäyksestä tai liipaisusta on ehditty puhua sanaakaan. Siksi aloitamme aina asennosta.
Ensin haemme ampujalle rennon ja tasapainoisen asennon ja teemme silmät kiinni -testin. Moni yllättyy, kuinka paljon ase on osoittanut maalin ohi, vaikka kaikki on tuntunut hyvältä. Sen jälkeen säädämme pään asennon ja poskituen niin, että silmä löytää tähtäimen joka kerta samasta kohdasta.
Hyvä asento on meille myös henkistä hallintaa. Kun keho on tasapainossa, hengitys rauhoittuu ja ampuja voi keskittyä olennaiseen. Sama varmuus näkyy turvallisuudessa: kun asento ja aseen käsittely ovat hallussa, ampuja tietää koko ajan, mihin piippu osoittaa.
Ammattikouluttajamme valvoo jokaista harjoitusta ja antaa palautetta heti, kun asento alkaa valua. Juuri tällaista nopeaa korjausta on vaikea saada yksin harjoitellessa.
Instructor TO
Tondi Lasketiirin radalla voit harjoitella kaikkia ampuma-asentoja ammattikouluttajan valvonnassa. Jos olet vasta aloittamassa, Ensimmäistä kertaa -ampumapaketti on helppo tapa tutustua kivääriin turvallisesti. Aseenkäsittelykoulutus maksaa 175 €, ja aseenomistajalle radan vuokra on 125 € henkilöltä. Säännölliseen harjoitteluun on tarjolla 10 kerran kortti hintaan 150 € ja 20 kerran kortti hintaan 200 €, ja aseenomistaja voi tuoda ystävän mukaan hintaan 15 €/hlö. Kaikki aseenomistajan palvelut löydät aseenomistajan sivulta.
Makuuasento on vakain, koska painopiste on matalalla ja tukipisteitä on eniten: alavartalo ja molemmat kyynärpäät. Etujalat tai tukipussi tekevät siitä vielä tukevamman. Polvi- ja istuma-asento ovat seuraavaksi vakaimmat.
Laske poski pakalle silmät kiinni ja avaa ne. Jos näet kiikarin läpi täyden, reunoiltaan terävän kuvan ilman, että nostat tai painat päätä, korkeus on kohdallaan. Jos joudut hakemaan kuvaa, säädä poskipakkaa pienin askelin.
Se ei ole pakollista, mutta varsinkin metsästyksessä näet molemmat silmät auki maaston ja liikkuvan maalin paremmin. Tärkeintä on, ettei toisen silmän sulkeminen jännitä kasvoja ja niskaa. Harjoittele vähitellen.
Voi. Kuivaharjoittelu tyhjällä aseella on yksi tehokkaimmista tavoista pienentää pitoaluetta ja vakioida asento. Varmista aina, että ase on tyhjä ja patruunat eri tilassa, ja noudata aseiden säilytystä koskevia määräyksiä.
Polviammunnassa sivuttainen rekyyli ja huono vaakapito aiheuttavat usein juuri tämän hajonnan. Tarkista, että keho on suoraan aseen takana ja etukyynärpää tukevasti polven varassa. Tee silmät kiinni -testi ja korjaa suuntaa siirtämällä takajalan polvea.